Sally Rooneyn romaani Normaaleja ihmisiä nousi ilmiöksi osittain siksi, että se kuvaa tarkasti jotain monelle nuorelle tuttua: kokemusta siitä, että on vaikea tulla nähdyksi sellaisena kuin todella on. Kirjan henkilöhahmot kamppailevat yksinäisyyden, riittämättömyyden tunteiden, mielialan vaihteluiden ja ihmissuhteisiin liittyvien epävarmuuksien kanssa.
Moni nuori tunnistaa tämän tarpeen myös omasta elämästään: halun tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi omana itsenään.
Samaan aikaan kun yhteydenpito on helpompaa kuin koskaan aiemmin, yksinäisyys näyttää lisääntyvän. Kun julkisessa keskustelussa puhutaan nuorten mielenterveydestä, huomio kiinnittyy usein ahdistukseen, masennukseen tai uupumukseen. Näiden taustalla voi kuitenkin olla kokemus siitä, ettei oikein kuulu joukkoon tai ettei kukaan todella tunne minua.
Some yhdistää, mutta joskus myös erottaa
Sosiaalinen media on tärkeä osa nuorten arkea. Sen kautta voi löytää vertaistukea, ystäviä ja yhteisöjä, joita ei omasta lähiympäristöstä ehkä löydy. Samalla jatkuva vertailu, ulkonäköpaineet ja tunne siitä, että muiden elämä näyttää omia vaikeuksia paremmalta, voivat kuormittaa mieltä.
Nuorten elämässä näkyy tällä hetkellä myös paljon erilaisia paineita. Opintoihin liittyvät odotukset, epävarma työelämä, taloudelliset huolet ja jatkuva vertailu voivat saada tulevaisuuden näyttämään raskaalta. Ei siis ole ihme, että moni nuori kokee ajoittain olevansa hukassa.
Mielenterveyden haaste ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vialla
Lyhytterapeuttina kohtaan nuoria ja nuoria aikuisia, jotka pelkäävät olevansa liian herkkiä, liian ahdistuneita tai jotenkin huonompia kuin muut.
Todellisuudessa monet heidän kokemuksistaan ovat hyvin ymmärrettäviä reaktioita ympäristöön, jossa vertailu on jatkuvaa, tulevaisuus tuntuu epävarmalta ja omalle paikalle maailmassa pitäisi löytää vastaus nopeasti. Joskus suurin helpotus syntyy siitä, että joku kuuntelee ilman arvostelua. Että omille ajatuksille löytyy sanoja. Että huomaa, ettei ole ainoa, joka kamppailee samojen kysymysten kanssa.
Apua ei tarvitse hakea vasta silloin, kun kaikki romahtaa. Yksi sitkeimmistä mielenterveyteen liittyvistä myyteistä on ajatus siitä, että apua pitäisi hakea vasta vakavassa kriisissä. Todellisuudessa moni hyötyy matalan kynnyksen keskusteluavusta jo paljon aikaisemmin. Ehkä huomaat olevasi jatkuvasti väsynyt. Ehkä ahdistus vie tilaa arjessa. Ehkä tunnet itsesi yksinäiseksi, vaikka ympärillä on ihmisiä. Tai ehkä et oikein tiedä, mistä paha olo johtuu. Sekin riittää syyksi hakea tukea.
Normaaleja ihmisiä muistuttaa siitä, kuinka paljon ihmiset kantavat sisällään asioita, joita eivät uskalla sanoa ääneen. Sama näkyy myös terapiassa. Vaikeudet eivät aina näy ulospäin, eikä niiden tarvitsekaan olla dramaattisia ollakseen todellisia. Joskus muutos alkaa siitä, että joku kysyy, mitä sinulle oikeasti kuuluu ja jää kuuntelemaan vastausta. Joskus muutos alkaa yhdestä keskustelusta.
